30.11.1995

Vaatimukset Varkauden kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle kihlakunnanoikeudessa rangaistusta törkeästä petoksesta ynnä muusta. Asianomistajat B, C Oy:n konkurssipesä ja D Oy:n konkurssipesä, kukin kohdaltaan, yhtyivät syytteeseen sekä vaativat A:lta korvausta vahingoistaan. A vaati saada käyttää asianomistajilta olevia saataviaan hänen maksettavikseen mahdollisesti tuomittavien vahingonkorvausten kuittaamiseen.

B kiisti kohdaltaan kuittausperusteiden olemassaolon, mutta myönsi A:n kuitattavaksi vaatiman vastasaatavan määrällisesti puoleksi A:n ilmoittamasta. Konkurssipesät kiistivät, kumpikin kohdaltaan, kuittausvaatimuksen, C Oy:n konkurssipesä, koska A:n vastasaatavan tarkkaa määrää ei tiedetty, ja molemmat konkurssipesät, koska vastasaatavalla ei voinut kuitata rikokseen perustuvaa vahingonkorvaussaatavaa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 14.10.1993

Kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan asianomistajille vahingonkorvauksia.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että mikäli A voisi käyttää korvausvastuittensa kuittaukseen konkurssituomioihin perustuvia saataviaan konkurssipesistä, hän pääsisi näiden rikosperusteisten korvausvelvoitteidensa osalta muihin konkurssivelkojiin nähden etuoikeutettuun asemaan saadessaan lainmukaisesta etuoikeusasemastaan riippumatta suorituksen valvomalleen saatavalle ja joutumatta suorittamaan konkurssipesille niiden vahingonkorvaussaatavia. Siten tällainen kuittausoikeus loukkaisi muiden konkurssivelkojien oikeutta. B:n osalta kihlakunnanoikeus totesi, että vaikka B olikin osaksi myöntänyt kuitattavaksi vaaditun vastasaatavan määrän, hän oli kiistänyt kuittausoikeuden perusteen eikä ollut suostunut kuittaukseen. Tämän vuoksi ja koska A:n kuitattavaksi vaatima vahingonkorvausvelvoite perustui hänen tekemiinsä tahallisiin rikoksiin, A:lla ei ollut oikeutta vaatimaansa kuittaukseen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 13.10.1994

Hovioikeudessa A muun ohella uudisti kihlakunnanoikeudessa tekemänsä kuittausvaatimukset. Hovioikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta kuitata ilmoittamiaan saatavia hänen tahallisen oikeudenvastaisen menettelynsä johdosta tuomittuja korvaussaatavia vastaan.

Perustelut

Korkein oikeus toteaa, että A on velvoitettu hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla suorittamaan rikoksen perusteella korvausta B:lle, C Oy:n konkurssipesälle ja D Oy:n konkurssipesälle. A on vaatinut, että tuomittuja korvauksia kuitataan hänen B:ltä ja sanotuilta yhtiöiltä olevilla vastasaatavillaan.

A:n ilmoittama saatava B:ltä perustuu hänen B:n puolesta maksamaansa jälkiveroon vuodelta 1989, määrältään 2 318,20 markkaa, lopulliseen veroon vuodelta 1989, määrältään 6 910 markkaa, ennakkoveroon vuodelta 1991, määrältään 4 849 markkaa ja lopulliseen veroon vuodelta 1989, määrältään 6 915,90 markkaa, sekä A:n D Ky:lle ilman sopimukseen perustuvaa velvollisuutta maksamaan lisäpanokseen, määrältään 38 000 markkaa, mikä määrä on käytetty yhtiön menoihin kesällä 1990. B on kiistänyt kuittausperusteiden olemassaolon. A ei ole vastoin B:n kiistämistä näyttänyt, että hänellä olisi B:ltä kuitattavaksi vaatimansa saaminen. Tämän vuoksi kuittausvaatimus on hylättävä.

A:n kuittaukseen käytettäväksi vaatimat saatavat C Oy:ltä perustuvat C Oy:n konkurssissa 1.12.1992 annettuun tuomioon, jossa konkurssiin luovutetuista varoista on tuomittu maksettavaksi hänelle maksamatonta kauppahintaa 100 000 markkaa 18 prosentin korkoineen 10.6.1992 lukien sekä takaukseen perustuvaa saatavaa enintään 2 400 000 markkaa 16 prosentin korkoineen maksupäivästä lukien. A on sittemmin ilmoittanut kuittausvaatimuksen määräksi 625 000 markkaa. A:n kuittaukseen käytettäväksi vaatima saaminen C Oy:ltä on konkurssituomiossa määrätty maksettavaksi konkurssiin luovutetuista varoista osittain määrältään yksilöitynä, osittain enimmäismääräisenä. A ei ole selvittänyt, miten vaatimus jakautuu sanottujen määrältään yksilöidysti tuomitun ja enimmäismääräisenä tuomitun saamisen kesken, eikä sitä, että enimmäismääräisenä tuomitun saatavan määrä olisi osapuolia sitovasti vahvistettu. Tämän vuoksi ja kun vastasaatavan määrä ei ole tämän oikeudenkäynnin yhteydessä tarkoituksenmukaisella tavalla vahvistettavissa, on kuittausvaatimus hylättävä.

A:n saatava D Oy:ltä perustuu D Oy:n konkurssissa 18.12.1992 julistettuun tuomioon, jossa on tuomittu maksettavaksi hänelle palkkasaatavaa 74 500 markkaa 18 prosentin korkoineen 5.6.1992 alkaen.

Suomen oikeuteen ei sisälly yleistä kieltoa käyttää rikosperusteista korvaussaamista kuittaukseen. Eräissä muissa maissa (ks. esimerkiksi Saksan Bürgerliches Gesetzbuch § 393) on kuittaaminen tahalliseen oikeudenvastaiseen tekoon perustuvilla saatavilla yleisellä säännöllä kielletty. Etenkin vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa (ks. esimerkiksi Wrede, Velvoiteoikeuden yleinen osa, 1942, s. 204) on katsottu vastaavanlaisen säännön olevan voimassa meidänkin oikeudessamme. Uudemmassa kirjallisuudessamme taas (ks. esimerkiksi Halila, Saamisoikeuksien kuittauksesta, 1961, s. 109 - 113, ja Halila - Ylöstalo, Saamisen lakkaamisesta, 1980, s. 50 - 51) on sen johdosta, että oikeuskäytännössämme kuittaamiseen on yleensä suhtauduttu suopeasti, päädytty siihen, ettei nimenomaisen säännöksen puuttuessa voida asettaa yleisluonteista kieltoa käyttää kuittaukseen oikeudenvastaiseen tekoon perustuvaa saatavaa. Samalla on kuitenkin katsottu, ettei kuittausta tulisi sallia tapauksessa, jossa kuittaustilanne on tietoisesti saatu aikaan oikeudenvastaisella menettelyllä. Tämä käsitys on saanut vahvistuksensa myös oikeuskäytännössä (KKO 1969 II 90).

A:n kuittaukseen käytettäväksi vaatima saaminen D Oy:ltä on määrältään yksilöity palkkasaaminen, jonka ei ole edes väitetty olevan yhteydessä siihen menettelyyn, josta A on tuomittu rangaistukseen. Tämän vuoksi A:lla on oikeus käyttää tämä saamisensa yhtiöltä kuittaukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n kuittaukseen käytettäväksi vastasaatavaksi D Oy:ltä hyväksytään sanotun yhtiön konkurssituomiossa A:lle maksettavaksi määrätyt 74 500 markkaa 5.6.1992 lukien laskettavine 18 prosentin korkoineen. Koska D Oy:n konkurssipesän tässä asiassa tarkoitettu saatava A:lta on määrältään 32 000 markkaa 12 000 markalle 24.2.1991 lukien ja 20 000 markalle 14.3.1991 lukien laskettavine 16 prosentin korkoineen eli A:n nyt hyväksyttyä vastasaatavaa pienempi, D Oy:n konkurssipesän korvausvaatimus hylätään.

Muilta osin A:n esittämät kuittausvaatimukset hylätään.